Mitä lapsen yleiset kustannukset tarkoittavat?
Yleiset kustannukset kattavat lapsen jokapäiväiset perustarpeet. Ne ovat aivan tavallisesta lapsen elämästä ja elämisestä aiheutuvia kustannuksia lapsen syntymästä lähtien. Lapsen elatuksen tarvetta laskettaessa yleiset kustannukset on määritelty ikäryhmittäin. Lapsen yleiset kustannukset lisääntyvät lapsen kasvaessa ja kehittyessä, ja ne pysyvät suhteellisen samanlaisina perhetilanteesta riippumatta. Yleisten kustannusten tarkoituksena on yhtenäistää ja helpottaa elatusavun laskemista tarjoamalla sille selkeä perusta.
Yleisten kustannusten määrä on määritelty lapsen iän mukaan, sillä lapsen kulutuksen rakenne ja määrä vaihtelevat merkittävästi eri elämänvaiheissa. Määrien taustalla on Tilastokeskuksen kulutustutkimus, joiden perusteella on laskettu suomalaisten lasten keskimääräinen peruskulutuksen taso. Lapsen yleisten kustannusten määrät vahvistetaan vuosittain, yleensä joulukuussa, ja uudet vahvistetut yleisten kustannusten määrät tulevat voimaan aina seuraavan vuoden alusta lukien.
Yleisten kustannusten kuukausimäärät vuonna 2026 ovat ikäryhmittäin seuraavat:
- 0–6-vuotiaat: 362 euroa
- 7–12-vuotiaat: 422 euroa
- 13–17-vuotiaat: 568 euroa
Nämä euromäärät toimivat lapsen elatuksen tarpeen laskennassa peruslähtökohtana.
Mitä kuluja yleisiin kustannuksiin sisältyy?
Yleiset kustannukset kattavat laajasti jokaisen lapsen aivan tavallisia perusmenoja. Yleiset kustannukset on tarkoitettu kattamaan muun muassa:
- Arjen perusasioita: Tavanomainen ravinto, asianmukainen vaatetus ja jalkineet sekä henkilökohtainen hygienia, esimerkiksi shampoo, deodorantti, vaipat ja rasvat.
- Vapaa-ajan viettoa ja tavanomaisia harrastuksia: Tähän kuuluvat muun muassa satunnaiset maksut, kuten vaikkapa uimahallimaksut ja elokuvaliput, lelut, kirjat. Lisäksi tähän kuuluvat lasten yleisesti käyttämät harrastusvälineet, kuten polkupyörä, sukset ja luistimet. Huomattavasti kalliimmat tai kilpatasolla harrastetut lajit ja niistä aiheutuvat välinekulut eivät kuulu yleisiin kustannuksiin, vaan ne huomioidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä lapsen ns. erityisinä kustannuksina.
- Tietotekniikka ja viestintä: Puhelimen ja tietokoneen hankintakustannukset sekä niiden käyttömaksut.
- Vähäiset ja satunnaiset terveys- ja koulutuskustannukset: Tavanomaiset terveydenhoito- ja lääkekulut, kuten esimerkiksi terveyskeskusmaksut ja käsikauppalääkkeet sekä satunnaiset koulutusmenot, kuten esimerkiksi leirikoulumaksut ja koulutarvikkeet.
- Huonekalut ja kodinkoneet: Lapsen osuus kodin kalusteista, koneista ja tarvikkeista, kuten esimerkiksi sänky ja kirjoituspöytä.
- Matkakulut: Lapsen tavanomaisesta matkustamisesta aiheutuvat kustannukset, kuten vaikkapa matkustaminen sukulaisten tai ystävien luokse.
On tärkeä huomata, että yllä oleva listaus on vain esimerkki yleisistä kustannuksista katettavista lapsen menoista. Lista ei ole tyhjentävä ja yleisistä kustannuksista katetaan myös muita esimerkkeihin verrattavissa olevia jokapäiväiseen elämiseen kuuluvia lapsen menoja, kuten esimerkiksi parturissa käynti, petivaatteiden hankinta jne.
Poikkeamat yleisistä kustannuksista
Vaikka yleiset kustannukset on määritelty kaavamaisesti iän perusteella, niistä on mahdollista poiketa alaspäin tietyissä tilanteissa. Poikkeamiseen suhtaudutaan kuitenkin pidättyvästi. Se on mahdollista lähinnä vain, jos lapsen yleiset kustannukset ovat erityisestä syystä olennaisesti alhaisemmat. Tyypillinen esimerkki tästä on tilanne, jossa lapsi on sijoitettuna laitoshoidossa tai vastaavissa olosuhteissa, jolloin laitoshoidon katsotaan kattavan suuren osan jokapäiväisen elämisen menoista, kuten ravinto- ja vaatetuskulut.
Lopuksi on hyvä tiedostaa, että monilapsisissa perheissä mahdollista ”mittakaavaetua” (eli säästöjä, kun samoja tavaroita kierrätetään lapselta toiselle) ei oteta huomioon yleisten kustannusten määrässä laskelman monimutkaisuuden välttämiseksi ja luotettavan tiedon puutteen vuoksi. Lapsikohtainen euromäärä pysyy siis samana riippumatta lasten lukumäärästä. Määrää ei alenneta myöskään siksi, että esimerkiksi osa vaatteista tai harrastusvälineistä hankitaan käytettyinä.
Yleiset kustannukset antavat vanhemmille selkeän perustan lapsen elatuksen tarpeen määrittelyyn. Kun peruskulutus on laskettu kaavamaisesti iän mukaan, jää vanhempien arvioitavaksi erityisten kustannusten tarve tapauskohtaisesti, mikä tekee lapsen elatusavun oikean määrän laskemisesta yhdenmukaisemman ja helpommin ennakoitavamman.
Lapsen asumiskulut
Asumisesta aiheutuvat kustannukset ovat usein merkittävin kuukausittainen kuluerä suomalaisen perheen arjessa. Vanhempien erilleen muuton myötä asumiskustannuksilla on tapana kasvaa entisestään, kun koteja onkin nyt kaksi ja kummassakin kodissa on välttämätöntä olla riittävästi tilaa ja muutoinkin asianmukaiset puitteet paitsi lapsen asumiselle, niin myös lapsen tapaamisoikeuden toteutumiselle.
Lapsen asumiskulujen määrä lasketaan prosenttiosuutena vanhemman asumiskustannuksista.
Miten lapsen osuus asumiskustannuksista lasketaan?
Lapsen asumiskustannusten määrä lasketaan lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle aiheutuvien kohtuullisten asumiskustannusten nettokustannusten määrästä. Nettokustannuksilla tarkoitetaan tässä kohtuullisten asumiskustannusten yhteismäärä sen jälkeen, kun niistä on ensin vähennetty asumisen tukemiseen tarkoitetut tuet, kuten yleinen asumistuki.
Jos lapsen kanssa asuva vanhempi elää uudessa avioliitossa, avoliitossa tai muussa parisuhteessa, lasketaan uuden puolison vastattaviksi asumiskustannuksiksi puolet asumiskulujen nettomäärästä. Tällöin lapsen osuus lasketaan vanhemman vastattavaksi jäävästä puolikkaasta.
Lapsen asumiskustannusten määrä lasketaan osuutena vanhemman asumiskulujen nettomäärästä. Esimerkiksi yhden lapsen osuus on 23 % ja mikäli lapsia on kaksi, on kummankin lapsen osuus asumiskustannuksista 19 % eli yhteensä 38 %. Lapsen asumiskustannusten määrä ei voi siten laskea ennen kuin on ensin laskettu vanhemman asumiskustannusten kohtuullinen määrä.
Esimerkki 2: Vanhempi parisuhteessa ja kolme lasta omistusasunnossa
- Vanhempi asuu omistusasunnossa avopuolisonsa sekä kolmen lapsensa kanssa, joille elatusapua lasketaan
- Asunnon vastike, lainanlyhennykset ja korot yhteensä: 650 €/kk (ei asumistukea)
Laskelma:
- Puolisot vastaavat kustannuksista puoliksi. Vanhemman osuus: 650 € : 2 = 325 €/kk
- Lapsikohtainen osuus asumiskustannuksista (kolmen lapsen talous) 16 %
- Lapsen asumiskustannukset 0,16 x 325 € = 52 €/lapsi/kk.
Esimerkki 3: Vanhempi parisuhteessa, vuokralla, useita lapsia eri suhteista
- Vanhempi asuu vuokra-asunnossa avopuolisonsa ja viiden lapsen kanssa. Lapsista neljä on vanhemman omia lapsia (3 yhteistä + 1 lapsi, jolle elatusapua lasketaan), ja yksi on avopuolison lapsi
- Asunnon vuokra: 700 €/kk
- Asumistuki: 120 €/kk
Laskelma:
- Nettoasumiskustannukset (700 € – 120 €) jaetaan vanhempien kesken (580 € : 2) = 290 €/kk.
- Lapsen osuutta laskettaessa huomioidaan vanhemman omat lapset (4 kpl).
- Lapsikohtainen osuus asumiskustannuksista (kolmen lapsen talous) 14 %
- Lapsen asumiskustannukset 0,14 x 290 € = 40,60 €/lapsi/kk.
Lapsen päivähoitomaksujen vaikutus lapsen elatusavun määrään
Lapsen päivähoidosta aiheutuvat kustannukset ovat lapsen erityisiä kustannuksia. Pääsääntöisesti lapsen elatuksen tarpeessa huomioidaan hoidosta aiheutuvat tosiasialliset kustannukset.
Yleensä päivähoidosta aiheutuvat kustannukset huomioidaan lapsen elatusavun määrää arvioitaessa enintään sen suuruisina, mitä päivähoito maksaisi kunnallisissa päivähoitopalveluissa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään ehdoton sääntö, nimittäin kunnallista päivähoitoa korkeammat kustannukset voidaan mahdollisesti huomioida esimerkiksi silloin kun vanhemmat ovat yhdessä päättäneet yksityisestä päivähoidosta tai kun lapsen vakiintuneen päivähoitosuhteen säilyttäminen on perusteltua.
Koululaisen aamu- ja iltapäivätoiminnasta aiheutuvien kustannusten vaikutus lapsen elatusavun määrään
Lapsen koulun aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistumisesta aiheutuvat kustannukset huomioidaan lapsen elatusavun määrää arvioitaessa tosiasiallisten kustannusten mukaisesti. Määrää arvioitaessa voidaan noudattaa samoja periaatteita kun lapsen päivähoidosta aiheutuvien kustannusten kohdalla.
Koulutuskustannusten vaikutukset elatusavun määrään
Peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta aiheutuvat kustannukset ovat luonnollisesti lapsen erityisiä kustannuksia. Koulutuskustannuksina huomioidaan esimerkiksi kirjoista, lukukausimaksuista ja vaikkapa koulumatkoista aiheutuvat kustannukset. Koulutuskustannusten huomioimisen edellytyksenä on, vanhemmat ovat olleet yhdessä päättämässä koulutukseen hakeutumisesta. Vaikka toinen vanhempi ei olisi ollut päättämässä koulutukseen hakeutumisesta, voidaan koulutuskustannukset kuitenkin huomioida, jos ne ovat perusteltuja ja kohtuullisia. Voitaneen kohtuullisella varmuudella sanoa, että jokainen vanhempi pitää lapsensa peruskoulun jälkeistä kouluttautumista vähintäänkin perusteltuna.
Mahdolliset opiskelun tuen, kuten opintoraha, voivat alentaa lapsen elatusavun määrittämisessä huomioitavien koulutuskustannusten euromäärä.
Tärkeä huomio! Lapsen oikeus elatusapuun päättyy lapsen täyttäessä 18 vuotta. Täysi-ikäisen lapsella voi olla kuitenkin tietyin edellytyksin oikeus koulutusavustukseen.
Erityisestä harrastuksesta aiheutuvien kustannusten vaikutus lapsen elatusavun määrään
Lapsen tavanomaiset harrastus- ja virkistysmenot sisältyvät lapsen yleisiin kustannuksiin. Näin ollen tavanomaisia harrastus- ja virkistysmenoja ei huomioida erikseen erityisen harrastuksen kustannuksina.
Vähäistä suuremmat harrastus- ja virkistysmenot voidaan puolestaan huomioida tietyin edellytyksin erityisestä harrastuksesta aiheutuvina kuluina. Tällaisia voivat olla esimerkiksi säännölliset soitto-, tanssi- tai ratsastustuntimaksut tai kilpatasolla harrastettavasta lajista aiheutuvat välinekulut.
Yleensä erityisestä harrastuksesta aiheutuvien menojen huomioiminen edellyttää, että vanhemmat ovat olleet yhdessä päättämässä harrastuksen aloittamisesta. Menojen huomioiminen elatusapulaskelmassa voi olla perusteltua myös muista syistä: tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi lapsen omat taipumukset ja toivomukset.
Harrastukset ovat luonteeltaan jatkuvia. Pienten lasten harrastuksilla on tapana vaihtua useammin kuin vähän vanhemmilla lapsilla.
Lapsen erityisestä harrastuksesta aiheutuvien kustannusten täytyy olla kuitenkin perusteltuja ja määrältään kohtuullisia. Lapsen oikeus harrastaa ei saisi olla riippuvainen vanhempien parisuhteen mahdollisesta päättymisestä. On kuitenkin silti tilanteita, joissa kalliin harrastuksen jatkaminen ainakaan entisessä laajuudessa ei ole aina välttämättä mahdollista. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että vanhemmat keskustelevat paitsi yhdessä, niin myös lapsen kanssa tilanteesta ja etsivät yhdessä lapsen kannalta parasta mahdollista ratkaisua.
Lapsen vakuutusmaksujen huomioiminen elatusapulaskelmassa
Lapsen vapaaehtoisista vakuutuksista, kuten esimerkiksi tapaturmavakuutuksesta tai sairauskuluvakuutuksesta aiheutuvat maksu voidaan ottaa huomioon lapsen elatusavun määrää arvioitaessa huomioon lapsen erityisinä kustannuksina.
Lapsen vakuutusmaksut huomioidaan elatusapua määritettäessä yleensä silloin, kun vanhemmat ovat olleet yhdessä päättämässä lapsen vakuutuksen ottamisesta. Lapsen vakuutusturvan jatkuminen ei saisi olla riippuvainen vanhempien parisuhteen mahdollisesta päättymisestä. Perustellusta syystä lapsen vakuutusmaksut voidaan ottaa huomioon myös muulloinkin, edellyttäen toki perusteen lisäksi, että vakuutusmaksun määrä on kohtuullinen.
Erityiset terveydenhoitokustannukset
Vähäiset terveydenhoitomenot, kuten esimerkiksi satunnaiset terveyskeskusmaksut ja flunssalääkkeet, sisältyvät lapsen yleisiin kustannuksiin.
Erityisinä terveydenhoitokustannuksina lapsen elatusavun oikeaa määrää arvioitaessa otetaan sen sijaan huomioon lääkärin määräykseen perustuva terveydenhoitomenot, kuten lääkekulut, poliklinikkamaksut ja hammashoitokulut. Kuluilta edellytetään kuitenkin yhteyttä vamman tai sairauden hoitoon ja niiden tulee olla kestoltaan pitkäaikaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi kroonisesta sairaudesta aiheutuvat menot.
Vahva pääsääntö on, että erityisen terveydenhoidon kustannukset huomioidaan enintään julkisen terveydenhoitopalvelujen hintaisina. Tapauskohtaisen poikkeukset tästä voivat olla joskus perusteltuja.
Kustannuksista vähennetään mahdolliset muualta tähän käyttötarkoitukseen tulevat tuet ja korvaukset.
Lapsen muut erityiset kustannukset
Olemme keränneet tähän tyypillisiä ja lasten elämässä usein esiintyviä kuluja ja menoja. Lapsen tarpeet ovat kuitenkin yksilöllisiä ja lapsen edun varmistamiseksi myös muita vastaavan tyyppisiä lapsen kuluja ja menoja voidaan ottaa tarvittaessa huomioon lapsen elatusavun määrää laskettaessa ja arvioitaessa. Tällöin tulevat sovellettavaksi samat periaatteet kuin muissakin erityisissä kustannuksissa: niiden tulee olla luonteeltaan jatkuvia ja määrältään vähäistä suurempia, ja niiden huomioiminen edellyttää joko vanhempien yhteistä päätöstä tai sitä, että kulut ovat perusteltuja ja kohtuullisia.
Lapsen elatuksen tarpeesta tehtävät vähennykset
Lapsen elatuksen tarpeen oikeaa määrää laskettaessa ja arvioitaessa vähennetään lapsen yleisten kustannusten ja erityisten kustannusten yhteismäärästä lapsen saaman lapsilisän määrä. Mikäli lapsella on ansiotuloja tai pääomatuloja, tulee myös nämä huomioida vähennyksenä.
Lapsilisä
Lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista vähennetään lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle maksettava lapsilisä. Jos vanhemmalla on oikeus lapsilisään useammasta kuin yhdestä lapsesta, ohjeen mukaan kunkin lapsen elatuksen tarpeesta vähennetään vanhemmalle maksettavien lapsilisien keskiarvo.
Sen sijaan mahdollista yksinhuoltajakorotusta ei kuitenkaan vähennetä lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista, vaan se otetaan huomioon lapsen kanssa asuvan vanhemman tulona.
Hieman vanhempien lasten kohdalla on tärkeää huomata, että oikeus lapsilisään päättyy lapsen täyttäessä 17 vuotta. Tämä tulee muistaa huomioida laskettaessa lapsen elatusavun oikeaa määrää lapsen viimeiselle vuodelle ennen täysi-ikäistymistä.
Lapsen omat tulot ja varallisuus
Lapsen satunnaisia tai vähäisiä ansiotuloja ei vähennetä lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista. Tällaisia ansiotuloja voi syntyä esimerkiksi kesätöistä tai viikonloppuisin tapahtuvasta työskentelystä. Sen sijaan mikäli lapsella olisi säännöllisesti vähäistä suurempia ansiotuloja tai huomattava määrä varallisuutta, voitaisiin harkinnanvarainen osuus ansiotuloista tai varallisuudesta vähentää lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista. Tällaiset tilanteet eivät ole käytännössä kuitenkaan kovin yleisiä. Tällainen tilanne voisi olla kohtuullista kuitenkin esimerkiksi silloin, kun lapsesta erossa asuva vanhempi on vähävarainen, mutta lapsella itsellään olisi huomattava määrä varallisuutta.
Yleisin tilanne:
Lapsen elatuksen tarve = Lapsen yleiset ja erityiset kulut vähennettynä lapsilisän määrällä
Haluatko, että kokenut asiantuntija tarkistaa elatuslaskelmasi tai auttaa sinua laatimaan oikeudenmukaisen sopimuksen?
Ota yhteyttä – asiantuntijamme varmistavat, että lapsesi elatus on laskettu oikein ja oikeudenmukaisesti.
